...Joo-o tää mun blogin pito on kyl suoraan sanottuna ollut ihan hanurista ja pahoittelen sitä todellakin todella paljon. Enemmän tulee päiviteltyä kuvia ja kuulumisia tuolla facebookin ja instagramin puolella (meidät löytää instagramista nimimerkillä hensbe90 saa ottaa seurantaan halutessaan), kun sinne on niin näppärä hoitaa homma puhelimella, tää blogin pito ei onnistu puhelimella ja mulle puhelin on tietokone kun hoidan sillä kaiken arkisen. Minusta tuntuu että minulla ei ole ollut aikaa istua koneen ääreen kun on kokoajan touhua päällä, jos en ole töissä, niin olen ollut joko tallilla, tai koirien kans jossain tai tallilla ja mulla on koiria tai koira mukana siellä. Loppu vuosi 2023 oli kyl todella kiireinen. Ja suoraan sanottuna koko vuoden 2023 ois voinu pyyhkiä vaikka pois kokonaan, ei ollu mikään stressitön vuosi.

Milan synnytys oli hirveä, no siitä kun selvittiin niin yksi Milan pentueen pennuista sairastui, ensin pelättiin pahaa selkäsairautta/irtopalaa selässä jonka vaihtoehdot oisi ollut joko koiralle suuri selkäleikkaus tai pennun eutanasia. Luojan kiitos Herolla on ihana omistaja joka ei päättänyt heti luovuttaa vaan tutkitutti Heron CT kuvilla jossa selvisi että Hero on jostain saanut tulehduksen selkänikamaan, joka on ollut joko virusperäinen tai bakteeriperäinen mutta syytä sen tuloon/puhkeamiseen ei tiedetä. Hero söi antibiotteja melkein 5 kk, mutta on nyt saanut eläinlääkäriltä puhtaat paperit ja voi elää normaalia koiranelämää seurakoirana. Herollahan on myös yläpurenta, ja toinen alakulmahammas on sen seurauksena jouduttu poistamaan mutta toisen poika sai pitää. Jospa Heron vastoinkäymiset olisi sitten siinä, komea, leikkisä ja energinen poika siellä on joten toivotaan pitkää yhteistä taivalta Herolle ja Leenalle! <3

Komea Hero ja kuvan varastin röyhkeästi  omistaja Leenan facesta mutta uskon että hän antaa minulle anteeksi<3

No mitäpä muuta loppuvuoteen 2023, Mila meinasi päästä hengestään toisen kerran samalle vuotta, ensin tosiaan oli lähellä kuolla siihen synnytykseen niin Mila sit kuitenkin päätti tarjota meille sydämmentykytyksiä vuoden viimeiseen viikonloppuun.

Torstaina 28.12.2023 tulin iltavuorosta kotiin ja tarjosin koirille siinä iltaruuat, huomio kiinnityi Milaan kun syö aivan hemmetin nihkeesti ruokaansa et nyt on joku vähän hassusti, toki oli ollut päivän häkissä ja siellä ollut hirvenluita koluttavana, mutta silti tuo koira söis itsensä vaikka hengiltä. No ei siinä koira on virhee, hyppii, pomppii, hakee huomioo ni ajattelin et katotaan tilannetta aamulla ku on seuraava ruoka-aika.

No seuraavana aamuna, Mila ei reagoinut ruokakuppiin mitenkään, ei hakenu mitään kontaktia minuun, meni vaan murjottamaan huoneeseen jossa ei ollut ketään, minullaki oli tarkotus mennä tallille sillon mut se meno peruuntui ja tilalle tuli eläinlääkäri käynti. Saatiin aika Kajaanin kunnalliseen klo 13.15, en pikku kummassa varaa kunnalliseen aikaa kun täys luotto on Countrypoliksessa mutta se sattui olemaan mun tuurilla kiinni inventaarion takia. 

No mentiin ell, ja ell tutki Milan voinnin paineli mahanseudun ja Mila aristi ainoastaan alavatsasta, Milan lämpö oli ell 39,2 ja kotona 10 aikoihin se oli 39, eli nousussa oli. No ell päätti et ultrataan vatsa et pois suljetaan kohtutulehdus, jota minä en epäillyt itse missään vaiheessa vaan sanoin heti ell kun sinne mentiin et minusta sillä on suolitukos. Ell ei pitänyt sitä mahdollisena kun ei ole oireita muuta kun koskematon ruoka-annos ei oksentele yms. No sitäpä sit ultrailtiin eikä näy mitään, no verikokeet kertoo et crp on melkeen 100 eli tulehdus jyllää ja tässä vaiheessa ell on laittamassa meitä viikonlopun viettoon kipulääkkeen ja antibiotin kans. Ja mä katon sitä et eikö me ny mitenkää voitais röntgentä ottaa jos sillä on se suolitukos. No ei ole kuulema edelleenkään mitään siihen viittaavaa. Siinä vaiheessa mulla meni hermot ja tuumasin et minähän en lähe täältä minnekää ennen ku kuva on otettu sieltä vatsasta. Hetken keskusteltuamme aiheesta ell suostuu kuvaamaan tai no hoitaja kuvasi kun ell meni hoitamaan jotain toista potilasta. 

No mitäpä kuvissa näkyy, jokin kiinteä luumainen/kivimäinen massa joka on ohutsuolessa. Kuvien jälkeen Mila laitettiin tiputukseen ja siitä ei kauaa mennyt kun tavara alko tulla ulos yläpäästä. Mila oksensi varmaan 2 litraa ripulille haisevaa mönjää ja lattia lainehti ja siinä vaiheessa jo teki pahaa itelläkin.

Tässä vaiheessa ell alkaa soitella ja konsultoida muita ell ja iltapäivystykseen tulevaa ell ja tuumaavat et kyl tää ehkä tarttee leikkauksen, mut me ei kyllä uskalleta tehä sitä täällä kun suoliston ompeluun ei ole kokemusta. Kajaanin ell lausunto papereissa oli huvittava "röntgen kuvissa näkyy tiivis esine ileo-cecaaliaukon seudulla (luu,kivi?) jonkun verran laajentuneita ohutsuolija, mutta ei selvää tukoskuvaa" Minä kun näin nopeella vilauksella siinä vaiheessa kuvan ni se oli selvä tukos jota olin eäilly siitä asti kun Mila ruokansa kuppiin jätti.

Sittenpä ne soitteli sieltä Kuopion eläinklinikalle ja saatiin sinne aika noin klo 18. Eipä siinä sitten kun viestiä työpaikalle et voiko joku tehdä minun seuraavan päivän aamuvuoron kun ei ollut mitään tietoa että miten homma etenee. Onneksi vuoroon löyty tekijä.<3

Koira autoon, tankille, lapset mummolaan, Tuomo pääsi töistä ja lähettiin ajamaan kohti Kuopioo ja toivottiin et Mila kestää sinne, oli aika väsynyt jo Kajaanin ell, mut sai tujun annoksen opiaatteja et ei meinannu jalat enää kantaa. 

Röntgen kuva otettu Kuopion klinikalla ja kuva napattu tietokoneen näytöltä niin vähän suttunen, plus Milaa ei rauhotettu kuviin ni hieman on tärähtänyt liikkumisen takia, mut vierasesine näkyy selvästi, valkoinen möykky.

Kuopioon kun päästiin hitusen yli 18 ni hetki jouduttiin siellä odottamaan että päästiin sisään. Mutta kun sisään otettiin ni Milasta otettiin lisää verikokeita, muutaman uudet röntgenkuvat et olisiko mahdollisesti tukos liikkunut eteenpäin et ei tartteis lähteä pöydälle. Mutta kun viimein noin puol 8 korvilla illalla ell tulee kertoo tilannetta niin todetaan että leikkaus on ainoa vaihtoehto poistaa tämä tukos. No siinä ei sen kummemmin jossiteltu ja päätettiin et kaikkemme yritetään, mut ehtoja leikkaukseen annoin. Jos Mila romahtaa kesken leikkauksen niin sitä ei saa väkisin pitää hengissä plus jos siellä on vastassa mustaa suolta niin sillon homma lopetetaan ja Milaa ei herätetä sieltä. Turhaa kärsimystä en Milalle halua, mutta se on antanut minulle niin paljon että mahdollisuuden pelastumiselle halusin sille antaa vaikka tiesin että kalliiksi se tulee koska Milalla ei ole vakuutusta.

Mila jäi klinilalle, ne arvioi että leikkaus alkaa noin klo 22 korvilla ja he soittaavat jos jotain näistä mun ehdoista tulee vastaan tai jos taas leikkaus onnistuu ja Mila selviää. Me lähdettiin Kuopiosta ajelemaan kotia ja kotona oltiin noin 22.30, haettiin pojat mummolasta ja jäätiin odottamaan puhelua.

Puhelin soi la 00.19 ja sieltä ilmoitettiin että Mila on onnistuneesti leikattu ja se siellä nostelee kovasti päätään ja huutelee äidin perään ja että sen voi tulla hakemaan sitten iltapäivällä, mikäli ei komplikaatioita tule yön aikana ja sovittiin että soittavat minulle aamulla klo 8 jälkeen uudestaan ja päivittävät tilanteen. Itellä stressi helpotti sen puhelun jälkeen hieman, mutta siitä huolimatta yöunta kertyi vaan noin 2 tuntia.

Aamulla tosiaan soittivat että Mila on kyl reipas, mutta ruoka ei tahdo maistua ja verikokeiden mukaan tulehdusarvot ei oo hirveesti laskeneet, mutta silti vointi on semmonen että sen voi iltapäivällä hakea kotiin.

Minä lähdin pikkusen ennen klo 13 ajelemaan Kuopioon ja vähän jälkeen 15 olin klinikalla. Mila oli kun mitään ei olisi koskaan tapahtunut ja ajattelin että tästä alkaa piiitkä toipuminen kun yritetään pitää koira rauhallisena ettei komplikaatioita syntyisi. Sieltä lähti kyl matkaan kassillinen pillereitä, mut oisivat lisäyksenä saaneet laittaa niitäki nappeja joilla pitää koira rauhallisena ja rentona kaksi viikkoa. xD

Ja siinä se on. Tuon pussukan hintalappu on 2900€. xD Pitäskö laittaa huutonettiin myyntiin, en usko että kenelläkään on säilössä kalliimpaa hirvenluun palasta ku mulla. Tuon pistän säilöön ja sitten kun Milasta joku päivä aika jättää niin se haudataan sen mukana. Mut kyllä tuo koira on minulle tuota arvokkaampi/tärkeempi. Jotkut on mulle sanonu että oot hullu oisit tuohon hintaan saanut kaksi uutta tilalle, mutta en mä saa samaa, Mila on mulle perheenjäsen siinä missä mun omat lapset, tottakai mä teen parhaani myös sen eteen, ei se ole VAIN koira tietenkin järjen nimissä, väkisin mä en pidä hengissä eläintä, esim jos tulisi joku hankala syöpä ja leikkaus antaisi vain muutaman kuukauden lisäaikaa niin silloin koiran kannalta on parempi päästää se menemään eikä pitkittää kärsimystä.

Mutta nyt Mila on toipunut hyvin, päässyt eroon suojapuvustaan, kaljumaha sillä on ja nyt kovilla pakkasilla ei viihdy kauaa ulkona, mutta toki se on vielä saikulla kun pitää tämä kuukausi ottaa rennosti. Tästäkin selvittiin <3 Kaikkein huvittavinta on koko hommassa, että Milan vatsa avattiin kaksi kertaa vuonna 2023, molemmilla kerroilla pyysin eläinlääkäriä poistamaan Milan kohdun, rahaa on laitettu noin 4500€ yhteensä ja Milalla on EDELLEEN kohtu paikollaan xD. Pitäkööt saatana xD Oisin sille varannut nyt tammi/helmikuulle ajan sterilisaatioon ennen kun sillä olisi huhtikuussa taas juoksut tulossa, mutta en saatana enää kolmatta kertaa ton mahaa avauta. 

Tässäkin tapauksessa voin sanoa että oma tuntemus omia koiriani kohtaan niin kun Milan vika synnytys, oma kokeilu, tilanteen arvioiti ja heti soitto eläinlääkärille kun pieninkään epäilys et kaikki ei ole kuin pitää niin pelasti Milan hengen toistamiseen. Itse sain sen kuvan Kajaanin kunnan ell että minä yliarvioin mun huolen mun eläintä kohtaan, mutta jos oisin suostunut vaan ottamaan ab-kuurin ja kipulääkekuurin vaatimatta röntgenkuvia niin Mila olisi kuollut uuden vuoden viikonloppuna kotiin tai se olisi pitänyt lopettaa seuraavan viikon alussa kun se olisi viimein avattu ja todettu että se suoli on kuoliossa. Jos teistä koskaan tuntuu siltä et kaikki ei ole normaalisti niin mielummin heti yhteys eläinlääkäriin ja niiltä saa ja pitää vaatia tutkimuksia jos yhtään kutkuttaa tai tuntuu että olet jostain eri mieltä.

---

Vuosi 2024 ja tamminäyttelyt. Minä mietin ja pohdin ilmotanko meidän Xenaa ollenkaan kun siellä on arvioimassa suomalainen naistuomari, mutta sitten kuitenkin ilmotin. Mua hirvitti ja oksetti lauantaina et en halua mennä sinne ollenkaa pelotti siis aivan jäätävästi lähtee ton juniorin kans kehään ku tuntu et kaikki varmasti menee perseeleen. Mutta minun yllätykseksi Xena pärjäsikin yllättävän hyvin:

Hensbe's Before Sun Goes Down oli tamminäyttelyssä su 14.1.2024 JUN-ERI, JUK1, PN1, SA, VSP, JUN ROP, SERT, JUN-SERT, CACIB-J. Aivan mahtava startti junnuluokkiin ja junnuikä tuli täyteen 9.1.2024.

Olin siis niiiin yllättynyt kun meidät kutsuttiin paras narttu kehään ja tuumattiin että ei meillä ole kuin yksi vaihtoehto ja vedettiin siinä sitten kunniakierros kehän ympäri. Kukaan muu narttu ei saanut ERI:ä tällä kertaa tuomarilta paitis Xena. No rotunsa paras kehässä meillä oli vastassa aikuinen kehittynyt uros koira että ROP meni oikeaan osotteeseen kun onhan Xena lapsi vielä että olisin erittäin yllättynyt jos se olisi sen uroksen päihittänyt. Mutta tyytyväinen olen. 

Mukana näyttelyssä oli myös ihana Pyry "Hensbe's Always My Baby Boy" joka oli AVO-ERI AVK2. Tää poika on kyl aivan ihana luonteeltaan ja voisin sen koska vaan ottaa meille kylään <3 Alakuvassa Pyry jota ei kotona enää poseeraus niin kiinnostanut. Onnea Tanja ja kohti seuraavia näytelmiä<3

Lisäksi mukana oli myös sijoitustyttö Kerttu "Hensbe's Before Sun Rises". Kerttu sai mielestäni todella hyvän arvostelun mutta en tiedä kumpi sekoittaa sen pasmat minun läsnäolo vai Xenan vai molempien, siitä tulee miten sen sanois hieman vallaton ja kova hinku tulla meidän luokse ni se on ihan sekaisin ja käytöstavat unohtuu siinä. Päätettiinki Susannan kans jo Helsingin messari reissulla kun sekin oli mielenkiintoinen reissu et tammarin jälkeen sisarukset ei enää samoihin näyttelyihin ainakaan hetkeen osallistu, katotaan kun ikää ja järkeä tulee sinne pääkoppaan et miten jatkossa mennään. Xena kun näkee Kertun ni joo se on vailla sen luo, mutta kun otat esiin nakin ni siin unohtuu kaikki ympäriltä ja nakki puhuu sille koiralle. Kerttu ku näkee Xenan tai minut ni siin ei nakit tai muutkaan enää auta xD

---

Sitten vielä tähän loppuun ilmoitusluonteinen asia! Meidän Siru "Rautsin Smiling Pearla" täyttää tänä vuonna jo 4-vuotta. Sirun juoksut on noin 8 kk välein ja seuraavat on laskujen mukaan tulossa maalis/huhtikuun vaihteeseen. Näihin juoksuihin olen päättänyt Sirun astuttaa ja toivon mukaan kesällä meidän Sirun ensimmäinen pentue olisi maailmassa, mikäli kaikki menee niinkuin pitää.

Urokseksi olen Sirulle valinnut Dänin "Sireeni The Danny" Soittelin viikonloppuna Dänin omistajalle ja kyselin koirasta. Koiralla on mielestäni hyvä luusto ja lonkkaindeksit, toki pentunäyttöä ei ole eikä sitä kristallipalloa että mitä mahdollisista pennuista kasvaa, mutta Sirun C/B lonkat vaativat sen A/A lonkkaisen uroksen ja olen kovasti sukutaulua yrittänyt koko synkyn ajan läpi käydä ja toivon että tästä yhdistelmästä tulisi ihania pieniä paimenen alkuja. Kummalakaan koirista ei ole mitään ruoka-aineallergioita tai muita vaivoja, eläinlääkärillä on tarvinnut käydä ainoastaan rokotuksilla.

Linkki pentueen sukutauluun löytyy tästä https://jalostus.kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI=FI18758/18&ReknoE=FI48528/20

Kuvia uroksesta laitan vähän myöhemmin. Jos on kiinnostusta tästä tulevasta pentueesta niin laita mieluiten alustavasti  sähköpostia [email protected] vuorotyön vuoksi en pysty valitettavasti aina vastaamaan puhelimeen, mutta jos soitat 0407557463 enkä vastaa niin laita perään tekstiviesti tai whatsApp niin soitan kyllä takaisin kun tiedän millä asialla on soitettu, en nimittäin soita takasin pelkkiin soittoihin, niin paljon yrittää puhelinmyyjät pommitella ja jos ei fonectasta numerolla löydy järkeviä tietoja soittajasta ni en soittele perään.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille! Kuvassa meidän Siru alias Tiippa tiippa