Joo niin se vaan on että lomat on nyt lusittu, arki alkaa ja huomenna palailen takasi töihin. No onneksi on pehmyt laskeutuminen kun käyn huimat 2 viikkoa töissä ja viikon 35 lomailen sit Milan kanssa ja jakaudutaan.

No mutta viime aikaisia kuulumisia. Meidän urpoliinin (siis Kidan) kanssa pyörähdettiin eläinlääkärissä kun halusi testata vaihteeksi Milan pinnaa. Sille ei jostain syystä mene tuonne kupoliin että kotona määrää Mila eikä hän. No tarina menee näin että olin Kidan hakemassa ulkotarhasta sisälle kun jostain syystä Milan oli aivan pakko päästä ulos mun perässä ja avasi etuoven. No ei siin mitään mutta Kida päätti lähtä kokeilemaan että jos pikkusen ärsyttäsi siskolikkaa ja näkli niskasta, ilmeisemmin yritti saada tämän jahtaamaan et sais juosta Milaa pakoon. No Milaapa ei kiinnostanu leikkiin lähtä ja ärähti tälle et painusi kuuseen, no uskoko tämä meidän urpo, no ei tietenkään. Jatko niskan näklimistä vaikka minäki sitä jo yritin komentaa mutta ku kaaliin ei mene niin ei mene, siinä vaiheessa Milalla palo pinna ja löi Kidan kenttään kunnolla, retuutti sitä korvasta ja siinä vaiheessa piti kyl itellä mennä jo väliin ja komentaa Mila pois. Mut olipa Kida siinä vaiheessa niin nöyrää tyttöä ja urpoilu siltä päivältä loppu siihen. Mila on sen verran pehmo koira et jos ollaan tuolla mettälenkillä törmällä tai jossain muussa paikassa kun kotona ni sillon se ei komenna vaan antaa roikkua omassa niskassaan joka on todella ärsyttävää ku Kidan kunnioitus Milaa kohtaa on olematon. Mutta kotipihassa Mila taas on ihan erilainen, sillä jos se ei täällä halua et Kida sitä härnää ni sit se ärähtää ja kunnolla ja sit taas jos ollaan sisällä nii Kida ei edes yritä härnätä et otappa noiden ajatusmaailmoista ny joku tolkku. Ulkotarhaan Milaa ja Kidaa ei voi jättää keskenään enää ollenkaa, ellei halua ottaa sitä riskiä et siellä o ny hermo menny ja ollaan yhteen otettu, mut sisälle ne voi jättää huoletta ilman et tarttee miettiä et kärhämää syntyis. Outoja ovat tiedän..

Erittäin upee tukkatyyli. Oppiko tästä jotai....ei ei oppinut.

No mutta Milalla enää noin pari viikkoa tiineysaikaa jäljellä. Tuntuu kyl et aika menee mateluvauhtia vaikka koira o ihan äärettömän tynnyri, ihan kauhistuttaa mitä röntgenissä näkyy. Alkaa nähä et tukalaa on, vauhtia oon joutunu siltä pikkasen hidastamaan ettei iha innostuis rälläämään samalla tavalla mitä aiemmin. Tätä tosin Mila ei arvosta yhtään. Tämän päivän mettä lenkillä mulla oli jo hihna mukana. Alkuun pidin Kidan hihnassa et Mila saa hölkytellä rauhassa, mut sitten otin vaihdon, et Mila hihnaan ja Kida pääsi purkamaan energiansa Sirun kans. Mila ei siis tästä tykänny et hän ei pääse revittelemään muiden kans. 

Ja ei muuten oltu metässä omalla porukalla, nimittäin ällöttävät mulkkukärpäsetki (hirvikärpäset) oli jo heränny ja hyökki kyl antaumuksella niskaan. En siis tiedä mitään yhtä ällöttävää kun ne. Ei hirveesti houkuttele lähtee koirien kans mettään ennen ku o vähintää parikymmentä astetta pakkasta xD

Mut näihin tunnelmiin tältä erään. Tosiaan alustavia varauksia tähän pentueeseen en enää ota, ja tosiaan päätökset kodeista teen vasta kun pennut on syntyny, ennen sitä en lupaa 100% kenellekään pentua. Mikäli tilanteet muuttuu, niin ilmoitan siitä kyllä. Toivotaan että pennut syntyy terveinä ja elävinä ja Mila jaksaa hoitaa hommansa yhtä hienosti kun viime kerralla. Tämän viikon loppupuolella haetaan Milalle toinen herpesrokote ja 27.8 klo 15.30 mennäänki sit laskeskelemaan kalloja ja rankoja.