...Perhana ku tuntuu et vuorokaudessa ei riitä aika tälle nettipäiväkirjalle tästä nyt ei tule kovinkaan pitkä sillä väsyttää ihan kiitettävästi jo itteeki. Tai no joo riittäis oon jo muutaman kerran käyny puhelimella kokeilemassa et saisinko päivityksen kirjotettua sillä ku tuntuu et kone on koko ajan varattuna. Mutta se oli niin kaameeta, en osannu käyttää tätä sivustoo ollenkaa puhelimella ni sit tää on vaa venyny ja venyny. Pitää varmaa jatkossaki öisin tehä nämä päivitykset ku muut nukkuu.
Alkuun Milan edellisen pentueen saavutuksia.
Ihana Savu "Hensbe's Always My Wolf Girl" on harrastanut omistajansa Heidin kanssa vaikka sun mitä ja tavoitteita on viel tälle kesälle, mut ovat käyneet vepeilemässä ja alottaneet ihan kisahommissa 10.6.2023 olivat saavuttaneet VEPE SOVE1 ja heti seuraavana päivänä 11.6.2023 VEPE ALO3! Onnea Heidi ja Savu ja tsemppiä tuleviin treeneihin ja kisoihin <3 (Kuva "lainattu" Heidin facebookista)
Sitten taas Jade "Hensbe's Always My Baby Girl" kävi omistajansa Annan kans viime viikonloppuna 17.6.2023 Kuopion ryhmänäyttelyssä ollen NUO-ERI NUK1, PN1, SA ,ROP, SERT! Ihan mahtavaa tämäkin, typykän toinen kerta kehässä hyvällä tuloksella, onnea vielä Anna ja Jade!<3 (Kuva "lainattu" Annan facebookista)
No mitäpä sitten meidän arkeen. Pennut lähti maailmalle vaikka mä niin oisin voinu pitää ne kaikki, mut aivan ihaniin kotiin lähtivät kyllä kaikki ja niin toivon että pidetään yhteyttä kaikkien kans. Pentujen paperitkin kerkesi tulla ennen luovutusta vaikka mä jännitin sitä ihan sikana kun perjantaina ei käsitelty rekisteröintejä ja sit siinä oli viikonloppu, mut maanantai aamupäivällä pentue näkyi kennelliiton jalostustietojärjestelmässä ja postilaatikossa oli sit perjantaina paperit. Meillä jaetaan postia ma,ke ja pe ja mitä oon ny seurannu ni perus kirjekin saattaa matkata jopa viikon tai pidempäänkin niin olin kyl helpottunut että paperit tuli ettei niitä tarvinnut rueta postittelemaan ja jännätä että meneehän ne perille ettei ne katoa matkalla.
Elämä pentujen muutettua ja sairaslomalta töihin paluun jälkeen on kyl pitkälti menny töissä. Pääasiassa olen iltavuorossa ollut et suht viileät aamut o menny koirien kans, sit lämmin päivä töissä (onneks siel o viilee ja jos siltikin tulee kuuma ni kyl sitä pakastin huoneessa viilenee viimestään). Sit viel illalla joskus 22 jälkee koirien kans lenkki. Ei nää helteet kyl sovi meille ollenkaa mä ja koirat niin nautitaan talvesta, no koirat tykkää uintireissuista mut mua ei sinne kylmään jorpakkoon saa pikku kummassa vaikka tykkäänki viileestä mut jotenni vaatii todella kuumaa aikajaksoo et mä lähen uimaan. Joo outo olen.
Mutta sattupa eilen tai no tiistaina (nyt on tosiaan jo yö ja ollaan torstain puolella) kyllä tilanne. Mentiin aamupäivästä koirien kans Törmälle jossa me koiria usein juoksutetaan kun niitä kärsii pitää siellä vapaana niin saavat purkaa parhaiten virtaa ja ei vielä aamupäivästä ollut niin kuuma ja itellä oli iltavuoroon meno. Noh kun kotiin oltiin ajamassa ja oltiin Kuluntalahden kohdalla niin kuluntalahdesta laskee ramppi isolle tielle jota me ajettiin, rampin päässä on stop-merkki et siihen on pysähdyttävä, siinä ei ole kiihdytyskaistaa isolle tielle. Mutta mitä tekee joku taliaivo eikö se nää sitä stop-merkkiä vai kuvitteliko se et siinä on kiihdytyskaista sillä tämä yrittää tulla meidän kylkeen sieltä stop-merkin takaa pysähtymättä. No Tuomo ei oikeen voi täysin laittaa siinä liinoja kiinni ku meillä vauhtia 80km/h mikä oli sallittu nopeus sillä tiellä kun perässä tulee autoja ja vastaan tulee autoja. Onneksi Tuomo on hyvä kuski ja vastaantulijatkin oli hereillä et tuolta tullaan väkisin stopparin takaa kohti kylkeä että nekin vähän jo väisti ja anto meille tilaa koukata vastaantulijan kaistan kautta et se kaahari ei osunu meidän kylkeen. Kyl itellä hakkas sydän hulluna ja ku näin et se oli noin 20 cm kiinni et ois osunu mun puolen oveen. Tuomo sano et jos se ois osunu ni me oltas siitä kimmottu vastaantulijan kans nokkapekkaa. Kyl siinä kävi mielessä et oisko siitä rysystä tullu loppu kesä saikkua vai loppu elämä mullan alla. Että läheltä piti ja kyllä Tuomo anto torven soida et tervemenoa optikolle tai uudestaan autokouluun opetteleen noita liikennemerkkejä.
Viel ois pikkusen reilu viikko että itellä alkais 3-viikon kesäloma. Käydään Sirun kans Saarijärven ryhmänäyttelyssä 9.7, saa nähä mitä siitäkin tulee ku tuo koira alkaa olla melekonen kaljurotta. Puottaa kyl tällä hetkellä niin kuontaloonsa et saattaa olla et ihan hävettää viedä se kehään, mut joo on Milakin sertin saanu täysin nakupellenä, mutta osallistui junnu luokkaan, siellä saa hieman helpommin armoa mitä avoimessa luokassa. No jää nähtäväksi mikä meidän kohtalo on. Mut nyt mää painun nukkuu! Hyvää yötä!
(Xenan 10 vk pönötykset)
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.