...Joo meillä oli kaikki valmiina Milan synnytystä varten vajaa viikko sitten. Kameravalvonta viritettiin pentulaatikon yläpuolelle sillä vuorotyöläisinä ei olla kokoaikaa kotona toki vapaita pyysin lähemmäs h-hetkeä. Mulla oli viel lauantaina iltavuoro Mila oli sen aamupäivän todella rento ja rauhallinen ja ajattelin siinä et jes ei tää ainakaan viel tänään synnytä et kyl se osuu sinne maanantain hujakoille. Mulla oli kassavuoro ja kokoajan oli puhelimen valvonta nenän edessä jos koiran käytös muuttuu. No kyl se illan mittaan muuttu erittäin levottomaksi ilmeisesti paikat lähti aukeemaan ja joskus klo 18 aikaan laitoin Tuomolle viestiä et tunne on et ens yönä me valvotaan. Sormet vaan oli ristissä et ei ainakaan alottasi ennen kun oon klo 21 jälkeen kotona. Milalla oli tiineysvuorokausia lauantaina takana 61 vrk. 

No minä kun kotiin tulin töistä ni selvät merkit oli ilmassa et yöllä synnytellään nyt vasta avaudutaan. Puolen yön kohalla Mila heittäytyikin sit täysin rennoks ja keräs voimia koitokseen nukkumalla. Ruoka ei enää tässä vaiheessa typykälle maistunu.

Mila siin pari tuntia veti sikeitä ja sit se muuttu tosi levottomaksi, läähätteli paljon ja alko tehä pentulootaan uutta omaa sisustustaan. Tässä vaiheessa laittelin Susannalle viestiä et tulee kaveriksi ja saa samalla seurata synnytystä ekaa kertaa. Kaikki vaikutti ihan normaalilta Milalla tuli supistuksia mut omaan silmään ne oli ehkä himppasen laimeita, mutta kun en tuntenut pentua synnytyskanavassa niin en viel huolestunu.

Susanna oli jonneki aamu 6 asti siin meidän kans ja sillo mulla iski kova tarve lähtee laittaa autoo lämpiää et jos ny kuitenni joudutaan jonneki lähtee ni vähä ees kerkeis autosta lasit sulamaan. No Susanna kun lähti ni Mila alko enemmän sit ponnistella mut vieläkään omaan silmään ne ei ollu kunnollisia. 7 aikoihin taas kokeilin et tuntuisko pentua kanavassa ja tuntuhan siellä häntä ja takajalta johon sormen päät yltää just ja just mut et saa otetta ja vaikka oisin saanuki niin en ois niistä vetämään pystyny ku ois pitäny saada sormet lantion ympärille ettei jää pelkkä jalka käteen. Yritin saada Milaa saamaan voimakkaampia supistuksia just työntämällä sormia syvemmälle sinne synnytyskanavaan, no se toimi mut pentu ei tullu yhtään eteenpäin ja sit mä luovutin ja soitin päivystävälle eläinlääkärille et missäpäin Kainuuta satutte olemaan et meidän on pakko tulla. Onneksi päivystys oli Kajaanissa ja ku 7.20 soitin sinne nii 7.30 oltiin jo ell huoneessa. 

Ell tutki Milan mut pentu oli sillekin liian kaukana et ois saanu vedettyä sen ulos. No Mila laitettiin nesteytykseen ja annettiin pistoksena kalkkia ja oksitosiinia. Kun neste oli menny niin sit me käveltiin hetki ulkona. Ku tultiin takas ni Mila ponnisteli tosi hyvin mut siltikään mitään ei tullut ulos. Mutta pentu oli tullut sen verran eteenpäin että ell sai siitä otteen. Ennen kun pentu oli ulkona ell sano mulle et tää on varmasti kuolu ku ei reagoi mitenkään kosketukseen ja minä tuumasin samaa että en usko sen olevan hengissä ku on ollu kuitenni jumissa jo tovin. Mutta ku pentu tuli ulos ni se näytti ihan elottomalta mut sit vetäsikin yhtäkkiä keuhkot täyteen ilmaan ja rääkäsi. No ell otti pennun siitä tarkempaan puhdistukseen ja pentu vaikutti tosi virkeeltä ja eloisalta mut ei mennyt kauaa kun ell tuli mun luo ja sanoi että tämä täytyy lopettaa suolet tulee navasta läpi ja joo ei ollut kaunista katsottavaa se enkä, ottanut kuvaa. Tästä ei mennyt kovinkaan pitkään kun Mila synnytti normaalisti ilman avustuksia ekan narttu pennun. Eläväinen tytön tyllerö jota Mila alko hoitamaan heti.

Tässä kohtaa jo vähän huokasin et tämä loppuhan voi jo sujuakin mukavasti kun tulppa saatiin tulemaan ulos avustuksella niin jospa loput 5 tulisi sitten itekseen. Mila tosin alko olla jo melkoisen väsyny tässä kohtaa mutta se tämän tytön jälkeen lepäili ja sille annettiin glukosamiinia suoneen et saa vähän lisää energiaa. Ell tässä vaiheessa kysy multa että haluanko lähtee Milan kans kotiin hoitaa synnytyksen loppuun vai jäädä klinikalle ja tarvittaessa tulla sitten takaisin jos näyttää siltä että mikään ei etene, et huone on kyl vapaasti meidän käytössä. Hetken siin mietin ja sit tuumasin et haluun varmistaa et ainakin yksi tulisi viel normaalisti ulos ennen kun uskallan tästä mihinkään mennä. (oikea päätös)

Sen jälkeen ku me aamulla mentiin eläinlääkäriin nii en pysyny enää yhtään kartalla että paljonko kello oli missäkin vaiheessa. Tuntui vaan että aikaa kuluu mutta mitään ei tapahdu ja Milan supistukset tän tyttöpennun kohdalla loppuikin taas kun seinään. Sille annettiin lisää oksitosiinia ja me käveltiin ja käveltiin. Ell säännöllisesti tutki Milan tilannetta että tuntuuko pentua synnytyskanavassa ja vihdoinhan siellä taas tuntu häntä eli seuraava perse edellä tulija. Ell yritti avustaa Milalle voimakkaampia supistuksia mut ei ja pentu ei tule yhtään eteenpäin että siitä saisi minkään sortin otetta.

Tässä vaiheessa todettiin et leikkaus on ainoo vaihtoehto pelastaa Mila ja mahollisesti loput neljä pentua, että tässä vaiheessa taisteltiin elämästä ja kuolemasta. Mila oli jo niin väsynyt ja varmasti kipeä et juuri ja juuri tajuissaan pysy.

Mila kun saatiin pöydälle niin sittenpä se alkoikin erittäin pitkältä ja piinaavalta tuntuva odotus. En tiiä yhtään miten kauan se leikkuu kesti kun en edelleenkää osannu kattoo sitä kelloo, sormet ja varpaat vaan ristissä vaelsin ell huonetta päästä päähän et edes Mila säilysi hengissä, mitään muuta en siinä vaiheessa toivonu. No jonkin ajan kuluttua leikkurista alko kuulua vikinää, tosin omaan korvaan se kuulosti kissanpentujen vingunnalta et jos en ois tienny et huoneessa on koiranpentuja ni oisin veikannu niitä kissoiksi. Jonki aikaa meni ni hoitaja tuli sanomaan et kaikki neljä pentua on hengissä ja erittäin äänekkäilä ja eloisia, mut Milaa joudutaan viel karsimaan ja Mila olikin pöydällä melko pitkään.

Itse olisin halunnut että ell olisi poistanut Milan kohdun siinä samalla kerta se siinä pöydällä auki makaa, mutta se ennen leikkausta sano että et ei lähde sitä poistamaan kun siinä päivystyksessä ei ole polttovehkeitä jolla voi polttaa verisuonia kiinni niin hän joutuis ne ompelemaan ja siinä on suuri riski sisäiselle verenvuodolle. Joten Mila sai pitää vielä kohtunsa. 

Aikaa taas kului kului ja kului ja viimeinkin tullaan sanomaan et Mila on kursittu kasaan ja sitä aletaan kohta herätellä. Siinä vaiheessa kivi tippu rinnasta ja pystyin jo jokseenki kunnolla hengittämään. Päätäkin särki jo siinä vaiheessa nii pirusti ja meinas velttous iskee itelle.

Tuo Mila on kyl nii mahtava äiti koira et en voi olla ku tyytyväinen siihen vaikka se oli herätessään iha pöhnässä ja tokkurassa, mutta kun se kuuli pentujensa äänen niin halusi heti päästä hoitamaan niitä<3

Eläinlääkärillä viel hetki oltiin et Mila sai heräillä pahimmasta tokkurasta ja sit paketoitiin pennut koppaan ja lähettiin kotiin. Joskus kolmen jälkeen iltapäivällä oltiin kotona.

Siirrettiin pentujen boxi Jirin huoneeseen koska minä haluan nyt ekan viikon nukkua Milan kans samassa tilassa ja tarkkailla että kaikki on varmasti hyvin kun Milalla on kuitenkin vielä riski saada sisäinen verenvuoto niin eka viikko on tämä kriittisin.

Mila oli kotiin tullessa erittäin väsynyt mutta en yhtään ihmettele olin kyllä minäkin, itelle tuli valvomista putkeen suurinpiirtein 35 tuntia ja sit oisinko nukkunu tunnin päikkärit ennen yöunia. Hienosti tuo mamma hoitaa muksunsa oon niin ylpee tuosta koirasta.

Tosiaan me otetaan nyt rauhokseen tämä viikko ja seurataan Milaa tiiviisti, että en tule olemaan tällä viikolla yhteyksissä kehenkään pennun kyselijään, Mila on viel kuitenki toipilas vaikka viime yö sujuikin tosi hienosti ni minä huokasen helpotuksesta vasta viikon päästä. Pennuilla ei ole mitään hätää ne on täysin terveitä, mutta jos Milalle sattuis nyt jotakin nii pulassa oltaisiin pentujen kanssa.

Toivottavasti tästä toivutaan. Yksittäisiä kuvia otan pennuista parin päivän sisällä en halua nyt stressata Milaa yhtään ettei tee äkkiliikkeitä ja sille tosissaan iskee hätä jos pennun ottaa syliin ja se rupee inisemään.

Mutta tosiaan pentulootassa tuhisee nyt 2 urosta ja 3 narttua sekä tietenkin mulle maailman paras Mila mamma! <3